Vähän säätöä vaihteeksi taas

Kävin Atalasta hakemassa viimein uudet, alkuperäiset Ultima-renkaat ja vanteet taakse. Käytiin sitten ajelemassa ihan huvin vuoksi ja urheilun kannalta ja heti huomasi kyllä eron, noissa nappularenkaissa oli ihan toisenlailla pitoja varsinkin lumella. Kytkimelle kävi tosin vähän huonosti, toinen kytkinpinta oli sitten kuitenkin liian ohut ja rattaassa olevat tapit hieroivat kytkimeen lisätyn kumilätkän pieneksi kumipuruksi. Päivän ajot loppuivat siihen.

Lauantaina kävin sitten kotosalla ja työstin uudet kytkinpalat ja -kumit rattaalle. Samalla laitoin vanhaan hehkulaitteeseen kunnon silikonikaapelit ja muokkasin sitä paremmaksi. Nyt hehkutus hoituu paljon helpommin eikä tarvi värkätä noiden huonojen hauenleukojen kanssa. Täytyy rakennella vielä kunnon hehkuboksi.

No tietty käytiin kokeilemassa ja eihän se kumilätkä kestänyt. Jousi oli liian löysällä ja kumi kulahti nopeasti puruksi. Kahdella kumilätkällä tulos oli seuraava:

Lopulta oikea säätö löytyi ja kytkin lähti pelittämään. Sitten hyytyivät vastaanottimen akut, ilmeisesti kylmyys teki tehtävänsä. Meinasi hienosti hirttää kaasu. No, uusia pattereita tilalle ja vielä vähän ajoa. Pari kertaa saatiin auto kaadettuakin, mutta eipä tuo menoa haitannut. Pakoputken pääty tuppasi kiertymään itsestään irti, joka aiheutti messevät pakoäänet ja hirveät kierrokset.

Loppuun vielä mahti kuva, purkaa lunta!

I'm back!

Viimeinkin. Soiteltuani kaikki mahdolliset suomalaiset paikat läpi päätin tilata rattaan ulkomailta. Jenkeistä olisi saanut, mutta hintaan olisi saattanut tulla tullilisä, joten päädyin Englantiin. Punnan kurssi ei tosin ole mikään edullinen, mutta tavaraa sai heti ja kustannukset eivät olleet pahat. Kappalehinta oli £4,52, joka on noin saman verran euroissa. Päädyin tilaamaan jopa neljä (!) kappaletta, jotta olisi varalla, yhteensä osat maksoivat kuluineen £45,57 = 48.01€. Maksu hoitui hienosti PayPalilla, jota testasinkin ensimmäistä kertaa. Kappalehinnaksi kuluineen yhdelle rattaalle jäi siis vaivaiset 12€.

Toimituksessa kesti vähän aikaa, mutta viimein kotona odotti kirje, josta löytyi Original Kyosho Spareja. Jes! Sitten piti vielä viritellä uudet kytkinpinnat rattaaseen, ne tein reilun millin paksuisesta liukaspintaisesta pahvista. Samalla fiksasin moottoripukin kiinnityksen laittamalla uudet ruuvit ja lukitemutterit. Täytyyhän siitä vahingosta jotenkin viisastua.

Edellisellä kerralla hukkui pakoputken ruuvi, se olikin kokoa M2,5 ja erikoisen pitkä, joten uutta en löytänyt. Sen sijaan kierteytin pakoputkeen M3-kierteet, koska noita M3-ruuveja löytyi N kappaletta. Kun sain putken kiinni, kello oli jo lähemmäs kymmentä, mutta pakko se oli testata. Gasoa tankkiin ja hehku päälle ja menoksi. Ja toimi kuin junan vessa, ei mitään ongelmia. Kytkinpinnat on ehkä vähän liiankin jäykät, tosin luultavasti ne kuluvat hieman ajossa.

Tänään sitten kävin tuolla JKL:n satama-alueella vähän pärräämässä. Reilu 2 tankillista ajeltiin rauhassa, vaikka höttölumi ei antanut hirveästi pitoja. Mutta kerrankin ajo päättyi polttoaineen loppumiseen eikä jonkin paikan hajoamiseen. Tehoja on omasta mielestäni nyt enemmän, kun tosiaan aikaisemmin jo sitä mottia huolsin ja kerrankin seosruuvi pysyy paikallaan eikä seos vaella laidasta laitaan. Jos kone sammuu, voi olla varma, että vain bensa on loppu.